valkoista sisustamista, kirpparilöytöjä ja unelmia

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Painan pausea :)



Ei se auta nyt pyristellä vastaan!
Hyvästä yrityksestä huolimatta, minun on annettava periksi.
Ja myönnettävä, että blogi on nyt laitettava jäihin. 
Minun aikani ei kertakaikkiaan riitä tähän.
Tämä oli vuosien ajan rakas harrastus, mutta nyt elämä on sellaista hulinaa, että kotiin ehdin nukkumaan :) Elämä vie nyt vauhdilla, mutta minä en vikise, minä hymyilen :)
Ihan kokonaan en kuitenkaan tästä luovu, mutta taukoilen nyt määrittämättömän ajan. 
Ehkä vuoden, ehkä viisi.
Ehkä en jatkakaan enää koskaan...
Who know's...
Jos emme enää näekään, kiitän juuri Sinua lämpimästi kirjoitusteni lukemisesta ja kommenteista.
Te lukijat olette tärkeitä <3


Nähdään ehkä vielä, Jenny

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti

Minun ehdoton lemppari aikani vuodesta! Huomenna alkaa Joulukuu ja saan kunnolla, luvan kanssa, aloittaa hössöttämisen :)
Meidän Joulu vaatii tänä vuonna hiukan suurempia suunnitelmia kuin normaalisti, kun suuntaamme koko konkkaronkka Leville. Matkustelemme vähän eri tavoillakin. Suurin porukka hyppää pikkubussiin ja minä lennän. Siskoni pienen poikansa kanssa tulevat junalla. Meitä on matkassa yhteensä 14 henkeä. Lasten suurin toive on valkoinen Joulu ja sen me taidamme saada! Toisen siskoni 2,5 vuotias poika on pakannut jo kuukausi sitten :) Taidamme molemmat (kaikki!) odottaa kunnon Joululomaa yhtä paljon!

Tänään olen laittanut Joulujuttuja esille. Nisset tulivat tänä vuonna kaapin sijaan laatikosta ja muita juttuja en taida, valojen lisäksi tietenkin, laittaakaan. Kukat, kynttilät, nisset ja lähempänä pikkuinen Joulukuusi riittävät tällä kertaa. Hassu ostoähky on vaivannut minua jo kesästä asti, enkä omaksi hämmästyksekseni ole ostanut ainoatakaan Joulukoristetta! Käyn kyllä sisustuskaupoissakin, mutten osta mitään! Pitää varmaan mennä lääkäriin :)

Kurkataan nyt Jennyn talon "työhuoneseen". Minulla on kerrankin sellainen luksusjuttu kuin iso työpöytä ja pöytäkone!
Näkymä keittiöön ja olohuoneeseen päin.

Keittiöstä työhuoneeseen päin. Joulu tuli minulle jo lokakuussa, kun sain monen vuoden haaveilun jälkeen mintunvihreän Kitchen Aidin!

Tonttutyttö tikkailla

Ihanat Amaryllikset
Työhuone sai ripauksen Joulua
(joku on syönyt kuvun alta melkein kaikki suklaat)

Joulukalenterit on valmiiksi ripustettu. Täytän niitä päivän kerrallaan, kun pelkään, että tuo ahne mäyräkoira keksii taskujen herkut! :)

Edellä mainittu koiruus sisustaa meillä lattian mieleisekseen, kun mä keskityn pöytiin :) 6 luuta löydän minä kuvasta, mikä on sinun saldosi :)
Vaikkei meillä tänä vuonna varsinaista herkkupöytää olekaan, ei se tarkoita sitä etteikö meillä herkkuja olisi! Pikkuisia kippoja pitkin pöytiä :) On polkkakarkkeja, suklaata, pähkinöitä...

Ihanaa ensimmäistä adventtia Sinulle! Ensi viikonloppuna onkin Linnan loistoa, telkkarista tosin...
Seuraavana viikonloppuna on Joulutapahtuma taasen, toivon näkeväni Sinutkin siellä! Ja sitten onkin jo JOULU!!! Ihanaa!!

Nähdään rakkaat, Jenny







tiistai 18. marraskuuta 2014

Sintit laatikossa

Tämä on taas se aika vuodesta, kun kukkia on Jennyn Talossa ihan joka puolella. Minä rakastan Joulua ja Joulukukkia, mutta se ei tainnut tulla kenellekään enää yllätyksenä :)
Kukissa panostan aina laatuu, mutta... Ihan vielä ei ole Joulukukkien se paras sesonki, joten hurahtaneena on pakko ottaa mitä saa. Sipulikukissa eli minun suosikeissani; hyasinteissa ja Amarylliksissä kannattaa noudattaa yhtä periaatetta. Mitä isompi sipuli, sitä parempi kukka kaikin puolin!  Esimerkiksi Amaryllis tekee isosta sipulista useimmiten 3 kukkavanaa. Toki sipulikukissa, oli ne sitten Joulu tai ei, kannattaa muistaa myös se, ettei varsinaisia hoito-ohjeita ole (niitä minulta usein kysytään), ne kukkivat sen aikaa, kun kukkivat, hoiti niitä tai ei. Muutama niksi kukinnan pitkittämiseksi kuitenkin on. 

Nosta hyasintit jääkaappiin yöksi. Myös kukassa jo olevat jaksavat silloin pidempään.

Älä kastele. Kastelemalla saat varret kasvamaan hujopiksi. Hyasintissa se ei niinkään haittaa, mutta Amaryllis kasvattaa niin pitkän varren, että napsahtaa kukan painosta poikki varmasti. Varsinkin kerrotuissa versioissa. Sipulissa on varastoituneena kaikki mitä kukka tarvitsee kukkiakseen. Minä lorautan pikkuisen vettä silloin, kun ostan ja siirrän ne muoviruukuistaan omiini, kuten nyt tähän metalliseen Hangon keksi rasiaan. (Tokikin, jos hyasinttisi ovat samannäköisiä, kuin minun nyt ja Jouluaatto lähestyy uhkaavasti ja pelkäät, etteivät ne ehdi aueta, niin tee kaikki päinvastoin! Pidä lämpimässä ja kastele lämpimällä vedellä! :) )

Varmista, etteivät kukat ole patterin päällä/välittömässä läheisyydessä.  Molempien kohtaloksi ja kuivumiseksi, joka saattaa aiheuttaa sen, että esim hyasintin kukat kuivuvat jo ennen aukeamista, koituu ikkunalaudoille sijoittaminen, jonka alla on patteri. Nämä Joulukukat eivät tarvitse valoa, joten siksi niitä ei tarvitse ikkunalle laittaa. 

Mitä viileämpi talo, sitä pidempään kukat jaksavat. Mutta ne kuitenkin kukkivat vain rajallisen ajan.

Muistutuksena Joulutähdestä; se ei siedä minkäänlaista vetoa/kylmää! Joulutähteä ei siis kannata nostaa jääkaappiin yöksi. Eikä kannata sijoittaa kuistille, jossa se altistuu vedolle. Marketeista ostaessasi laita takin sisään ja juokse lämpimään autoon. Kylmä auto ja pakkaamattomuus pakkasilla on Joulutähden varma "murha" :)

Ja vielä yksi knoppitieto. Valkoiset ovat aina heiveröisimpiä! Jalostuksesta huolimatta valkoisista hyasinteista, vaikkakin superextra-laatuisena, ei olla saatu yhtä muhkeita kuin varsinkin vaaleanpunaisista. Myös Amaryllikset ovat valkoisena vaikeampia kasvattaa kuin punaiset. 

Työmatkalla poikkesin Ikeassa, mistä nämä minun sinttini ovat nyt "kotoisin". Pikkuriikkisiä sipuleita eli odotettavissa ei mitään jättihyasintteja ole, mutta tuoksun ne pikkuisetkin tuovat! Näin alullaan olevat aukeavat huoneenlämmössä parissa viikossa. Näitä en vie jääkaappiin, koska haluan ne auki mahdollisimman pian!

Viime viikonloppuna olin sokerikukka-kurssilla. Oli oikein ihana kurssi, ihanat vetäjät aivan guruja! Ensi postaukseen yritän ujuttaa aikaansaannokseni :)


Poika tulee kohta koulusta valittamaan hurjaa nälkäänsä! Mulla on yllätys: täällä onkin ruoka valmiina ;)

Nähdään rakkaat, Jenny




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kurkistus olohuoneeseen

Tämä minun elämäni on yhtä hurlumheitä :) Edellisestä postauksesta on taas hujahtanut aikaa, mutta ei haittaa, nyt saatte tulla kylään meille! Kurkataan ensimmäisenä olkkariin. Siellä vietän kuitenkin eniten aikaa.
Ihana ensilumi satoi viime viikolla ja sai minut, muutenkin jo Jouluhullun sekoamaan entistä pahemmin! Ison parvekkeeni kaiteeseeen virittelin valot jo jokin aika sitten, mutta miten kauniit ne nyt olivatkaan lumen alta pilkottaessaan! Sisällekin ripottelin lisää valoja ja kynttilöitä nyt menee kymmenittäin muutenkin. Suureksi harmikseni lumi pysyi vain kaksi päivää...
Vanhassa talossa on ihana, vino katto!
  (ja minun telkkarini on oikeasti 24 tuumainen! Päätin, etten tarvitse isompaa, enkä sitä tänne halunnutkaan, kun se ei sisustukseen sovi, musta telkkarit on vaan niin rumia!)

Tyylini on pysynyt edelleen samana. Kukkia, kynttilöitä, lampaantaljoja, mustaa, valkoista...

Minulla ei ole täällä sohvaa ollenkaan. Ikean divaani toimittaa nyt loikoilukohteen virkaa ja tänne tilasin jo kaaaauan haaveilemani nojatuolit. Löysin ne ystäväni sisustuskaupasta ja ne ovat Jeanne d'arc livingin. Tuoleja saa siis esim. Mirantikista Kangasalta tai Amalias Hemistä Korppoosta!

Näkymä olohuoneesta eteenpäin. Vasemmalle jää keittiö ja suoraan edessä työ"huone"

JDL tuolin ihania yksityiskohtia! Etsin tällaisia tuoleja pitkään, mutten löytänyt ihan juuri sitä mitä halusin. Joissain materiaali oli "väärä", jotkut olivat kovin pieniä. Halusin sohvan puuttuessa kuitenkin tuolit, joissa voi tarvittaessa hiukan loikoillakin.
Pikkuriikkisen Joulujuttuja :)

Tämä asunto on täynnä tällaisia pikku soppia. Tämä on minun kirjastoni, varsinaisen olkkarin takana.

Viime viikolla poikani täytti 15 vuotta ja sai mopokortin! Uusi huolenaihe minulle, mutta poikaa ei pidättele nyt mikään :) Synttäreitäkin juhlittiin värikuulasodalla pienen poikaporukan kesken ja minulla on vieläkin mustelma reidessä! Fiksuja poikiahan nuo ovat, mutta minua pelottaa, kun ne tuonne liikenteeseen lähtevät mopoillan!

Tällä viikolla olen tehnyt tuotekehitystä töissä ja olemme suunnitelleet pikkuJouluja! En malta odottaa, me mennään Ilonaan kuuntelemaan Elastista! Eikä siihen ole enää kuin pari viikkoa! Ensi viikko menee nopeasti, töissä on isoja tilauksia ja minä alan suunnitella kahvilalle facebook-sivuja. Tämä Joulun alusaika on vaan niiiiin mun lemppariaikaa!


Nähdään rakkaat, Jenny













perjantai 24. lokakuuta 2014

Todellinen muutosten syksy

Vuoden 2014 oli kirjoitettu minun kohdalleni koko elämän kokoisia muutoksia täyteen. Nyt ymmärrän, että hyviä kaikki ja minusta tuntuu, että näitä juttuja kohti olen jo pari vuotta hiiviskellyt.

Kuten jo ennen taukoa mainitsin, minä erosin, vaihdoin työpaikkaa, myin taloni ja siksi siis muutin myös. Erosta ei sen ihmeemmin, mutta talonhan minä laitoin myyntiin jo viime syksynä. Tähän aikaan kuuluu se, ettei kukaan osta taloa/asuntoa, ennenkuin oma on myyty. Niin oli tässäkin tapauksessa. Heti kahden viikon myyntiajan jälkeen (viime syksynä siis) sain tarjouksen, jonka hyväksyin. Itse asuntokauppa tapahtui 8 kuukautta myöhemmin, kun ostajani saivat asuntonsa myytyä. Ja heidän ostajansa ja heidän... 5 perheen asuntoasiat loksahtivat kohdalleen tässä ketjussa.
Nykyiseen 101 neliön vuokra-asuntoon muutin pojan ja koiran kanssa syyskuun lopussa. Se ehti minulta kerran jo mennä ohi, mutta tuli uudelleen hakuun juuri oikeaan aikaan! Olin nopea ja nyt me asumme täällä ainakin vuoden päivät. Sitten onkin maailma avoin. Poika päättää peruskoulun ensi keväänä eikä tällä paikkakunnalla ole kouluja kuin yläasteeseen asti, joten poika ainakin vaihtaa maisemaa. Jos ei asuinpaikkaa, niin koulukuntaa ainakin. Tavallaan aika kivaa tällainen riippumattomuus.
Työasiat olivat korkeamman johdatusta:) Oikeasti! Minä olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa ja tämä vahvisti käsitystäni! 9 vuotta olin edellisessä työpaikassani ja eräänä iltana minun piti mennä Oikotiestä katsomaan asuntoja. Klikkasin liian hätäisesti ja vahingossa kohdasta "työpaikat". Ja ajattelin, että no kurkkaampa nyt, kun kerran tänne jouduin. Nykyinen työpaikkani oli sivun ylälaidassa. Kolmas jonka näin. Avasin sen ja tajusin, että se on minun. "Hinnalla millä hyvänsä". Siltä seisomalta kasasin CV:n ja seuraavana päivänä lähetin sen. 2 päivää myöhemmin minut kutsuttiin haastatteluun ja rekryfirman edustaja sanoi, että päätökset on melkein jo tehty, mutta nyt nähtyään minut hän haluaa esitellä minut vielä ylimääräisenä työnantajalleni. 2 päivää myöhemmin menin työpaikalle haastatteluun ja siitä 3 päivää sain puhelun, että työpaikka on minun, jos vielä haluan sen! Todellinen Tuhkimo tarina! Ja paikka on ihan minun näköiseni, oloiseni! Palasin 10 vuoden tauon jälkeen juurilleni, keittiöön. En tosin ravintolaan vaan kahvilaan. Pikkuiseen, lämminhenkiseen, ihanaan, iloiseen salaattibariin. Saan leipoa, puhua asiakkaitten kanssa ja nautin joka hetkestä!

Sitten talosta muutama avaava sananen. Talovanhus on rakennettu 1890-luvun lopussa suutarin toimitiloiksi. Nykyään alakerrassa on 3 yritystä; tilitoimisto, juhlatarvikkeita myyvä nettiyritys ja urheiluhieroja.
Yläkerrassa, viistokaton alla asumme me. Taloa on sisältä vuosien varrella korjailtu ja paikkailtu ei-vanhaakunnioittaen, mutta ulkokuori on pysynyt lähes muuttumattomana. Ikkunat on harmikseni vaihdettu ja ihanat kolmioikkunat poistettu pari vuotta sitten, kun asuntoa tänne ylös tehtiin, mutta satuin olemaan silloin lenkillä (minä ja suuri suuni! "Ettehän vain heitä noita ikkunoita roskiin?! Ai heitätte? Saisinko yhden?" :) ) ja minulla on nyt yksi kolmio tuossa olohuoneen seinää vasten nojallaan. Tästä talosta. Kohtaloa?!
Täällä me nyt elämme. Mintunvihreässä puutalossa. Samanlaista elämää hyvin pitkälti kuin edellisessä osoitteessa, jotenkin vain kevyempää, nautinnollisempaa. Hymyilyttää koko ajan kuin idioottia :)
Ettei mene ihan löpinäksi koko postaus, niin kuvissa taloa ulkoa ja hypähdetään suoraan myös tupari-iltaan. Tosin kakun ja kukkien muodossa vain.
Näkymä parvekkeelta vasemmalle

Näkymä suoraan alas. Jossain siellä kaukana siintää myös järvi. Se näkyy saunan lauteilta.

Näkymä oikealle. Ruumishuoneen katto ja sen takana kirkko. 

Työpöytä. Edellisen kodin keittiön ruokapöytä toimii nyt mun työpöytänä. Tässä on tilaa postailla :)

Tupareihin tein jättimäisen kimpun. Harmi, ettei koko välity kuvasta. 
Tupareiden musta-valkoinen suklaakakku

Talon herraa ei voi päästää pihaan vapaaksi. Hän laajentaa suhteellisen välittömästi reviiriään :) Mutta isolla parvekkeella hän voi vahtia, mitä alhaalla tapahtuu!

Tämän aamuinen auringonnousu olohuoneen ikkunasta. Silhuetin luo kellotapuli. 

Huh, siinäpä melkoinen pläjäys! Ja ennenkuin yksi tärkeä juttu unohtuu, niin pitää ilolla huomauttaa, että juuri tänään on 2 kuukautta Jouluun! Ja laittakaahan kalentereihin (sen lisäksi :) ) myös 13.-14.12 Virpin ja Miran Joulutapahtuma, tällä kertaa Rupriikissa, Väinö Linnan-aukiolla. Pääsen taas siksi viikonlopuksi ihanuuksien ympäröimänä sinne töihin.

Nähdäänhän rakkaat, Jenny

maanantai 8. syyskuuta 2014

Nyt tuli tauko


Tätä nyt hurahtanutta kuukauden taukoa en kyllä suunnitellut! Mutta tulin nyt vain pikaisesti ilmoittamaan, että Jennyn talo hiljenee hetkeksi, toviksi, joksikin ajaksi :) 
Minä pistin kerralla elämäni uuteen uskoon; vaihdoin työpaikkaa, myin taloni ja erosin. Tarkkasilmäisemmät ovatkin varmaan huomanneet, että miestä täällä ei ole hetkeen mainittu...
Kaikki tapahtuu nopeasti lyhyen ajan sisällä, joten blogin kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti jää aikaa! Mutta muuten minä olen ihan hurjan onnellinen, kaikki palaset tuntuvat nyt loksahtelevan paikoilleen! 
Toivotan kaikille mitä ihaninta syksyä, tunnelmallisia, pimeneviä iltoja! 
Nähdään rakkaat, JENNY